Viikonlopun 25.-26.2.17 puuhailuja

Lauantaina suunnittelin Ifigenian idean pohjalta festareiden työntekijöille kuvakehyksen käytettäväksi Facebookissa profiilikuvassa. Lisäksi latailin ja lähettelin Ifigenialle dokumenttien still-kuvia. Sunnuntaina työntekijät alkoivat lähetellä minulle sähköpostin kautta kuviaan, jotka muutin mustavalkeiksi ja lisäsin kehykseen.

Sunnuntaina meillä oli Oscar-juhlat Olympionilla, jossa kuvasimme ja postailimme  juttuja kuvien kera reaaliajassa suoraan juhlista. Minulla oli kamera ja kannettava tietokone mukanani. Juhlissa hurahtikin koko yö valkokankaalta Oscareita seuraten ja kotona olin aamulla seitsemän aikaan.

Pitkä perjantai ja herkuttelua illalla

Oli piiitkä työpäivä. Olin satamassa kymmenen maissa ja kuvailin ulkona heppulia, joka harrasti parkouri -tyyppistä toimintaa. Itse asiassa oli hauska yhteensattuma, kun sataman portista kävellessäni perääni alkoi joku mies huudella ja sehän olikin Dimitrous, yksi ruokakriitikoista. He olivat kuvaamassa videota johonkin promotarkoitukseen. Sain sitten kuvata heppulia mielin määrin Dimitrousin luvalla. Heillä oli videokamerat ja pari dromea kuvaustarkoituksiin. Lysti ei kauaa kestänyt, kun vartija tuli sanomaan, ettei ammattikuvaaminen ole sallittua ilman lupaa ja maksua. Noh, sain sentään yhden hyvän kuvan nappastua. :D 

Olimme Fenian kanssa toimistolla puoli seitsemään, että saimme tarvittavat työt tehtyä. Lähdimme yhdessä syömään Mystilli -nimiseen ravintolaan, jossa olin ollut kuvaamassa torstaina ruokakriitikoita. Ruoka oli herkullista ja poistuimme ravintolasta masut pullollaan herkkuruokaa. Voi veljet, kyllä kreikkalaiset osaavat hommansa ruuan parissa.

Pop-up party

Eilinen päivä meni kauppoja kierrellessä, koska Fenialla oli niin kiire ja paljon tekemistä, ettemme ehtineet työskennellä yhdessä. 

Tämä torstai sen sijaan oli toimintaa täynnä.

Päiväni alkoi kymmenen jälkeen, kun hipsin frappén eli jääkahvin kanssa toimistollemme odottelemaan Feniaa. Kuvasin satamaa sen aikaa.

Lähdimme piakkoin Olympionille, koska siellä järjestettiin tänään lehdistötilaisuus  koskien dokumenttifilmifestivaaleja. Lehdistötilaisuuden jälkeen Olympionin ulkopuolella oli pop-up -tapahtuma, jossa Joonas soitti musiikkia, tarjoiltiin ruokaa ja mehua sekä jaettiin valkoisia I <3 CINEMA ilmapalloja. Minä kuvasin tapahtumaa. Lähdimme siitä takaisin toimistolle, jotta Fenia sai ottamistani kuvista kolme muokattavakseen ne Instagramiin.

Joonas Pop-Upissa töissä

Myöhemmin minulla oli vielä Melinan kanssa neljässä ravintolassa kuvauskeikka koskien tiistainakin ollutta Food vs. Food -tempausta. Aikataulu venyi hieman ja olin kotona vasta illalla yhdeksän jälkeen. Sain maistaa kolmea annosta ja voi veljet oli muuten herkullisia! Festivaaliannoksista on oma postauksensa tulossa.

Ruokakriitikkojen tiistai

Tänään oli mielenkiintoinen päivä. Aloitimme Fenian kanssa työt puolilta päivin ja kävelimme yhdessä satamaan toimistolle. Katselimme yhdessä uuden Tribute-trailerin, Fenia preppasi minua illan valokuvaustehtävään ja esitteli muutenkin tapahtuman Instagramissa esitettäviä kuvia.

Kävimme Fenian kanssa toimiston vieressä olevassa Valokuva-museossa kierroksella. Siellä on tällä hetkellä menossa näyttely, joka kuvaa maailmassa olevaa pakolaisongelmaa. Valokuvat ovat todella pysäyttäviä ja koko pakolaistilanne käsittämätön. Pöyristyttävää, miten ihmisiä kohdellaan ja käsittämätöntä, että ihmisten pitää ylipäätään sotia. Huh huh.

Museosta kävelin Olympionille tapaamaan Melinaa. Lähdin hänen matkaansa tapaamaan viiteen eri ravintolaan kolmea ruokakriitikkoa, jotka maistoivat yhtä annosta jokaisessa ravintolassa. Minun tehtävänäni oli kuvata annos sekä kriitikot annoksen äärellä. Torstaina tehtävä jatkuu ja ensi viikolla on vielä kahtena päivänä kuvattavaa aiheen tiimoilta. Kuvat liittyvät festareiden Food vs. Food -osioon. Paikallisia ravintoloita mukana on yhteensä 20.

Iltani päättyi Valkoisen Tornin luokse, jossa ihailin kaunista auringonlaskua.

Tarot-Andrew

Menin aamulla kamerani kanssa työpisteelle, mutta Fenia laittoikin viestiä olevansa kipeä. Jatkoin kulkuani kamera tanassa meren rantaa pitkin etsien jotakin kuvattavaa.

Kohtasin kalastajamiehen, jolla oli hauskat onkiviritelmät. Hän ei puhunut lainkaan englantia, mutta juttelimme silti. :D

Kävin pyörähtämässä kotona, josta suuntasin kulkuni kohti Valkoista tornia. Kuvailin sitä sun tätä ja kohtasin Andrew-nimisen vanhan miehen, joka pyysi ottamaan itsestään ja moottoripyörästään kuvan ja lähettämään sen hänelle sähköpostilla. Lisäksi hän luki minulle Tarot-korteista mielenkiintoisia asioita.

Piipahdin kotona viemässä sinne kamerani ja lähdin kaupungille pyörimään kauppoihin. Niitä täällä kyllä piisaakin. En ostanut mitään, koska vaatekaupat eivät keskustassa ole ihan minun tyylisiäni. Joku päivä menen käymään kadulla, jossa on hieman vaihtoehtoisempaa vaatetusta.

Sateinen sunnuntai

Ensimmäinen sateinen päivä oli tämä sunnuntai. Onneksi otin kauniin sateenvarjoni mukaan. Vaikka sade lähinnä tihkutusta olikin.

Tapasimme vielä viimeisen kerran Perín, joka oli lähdössä alkuillasta takaisin kotiinsa Cardiffiin, Walesiin. Kävimme kahvilla tuttuun tapaan ja keskustelimme muun muassa suomalaisesta saunasta ja avantouinnista. Hän ei ollut aivan varma, olisiko hyvä idea kokeilla moista toimintaa. Eikä hän ollut aivan varma, ovatko suomalaiset täysin järjissään halutessaan jäädyttää takamustaan tieten tahtoen. Perí kutsui meidät kotiinsa Cardiffiin ja kertoi heillä olevan vierashuone. Hän sanoi pitävänsä meistä ja toivoi kaikkien suomalaisten olevan yhtä mukavia kuin me. Kreikkalainen vieraanvaraisuus on mahtavaa!

Soittelin ensimmäistä kertaa lapsilleni Suomeen ja puhuimmekin reilun tunnin ajan videopuhelun kautta. Oli aivan ihana nähdä pupulit. <3 On ne vaan niin rakkaita! 

Neró

Dear Diary...Opin tänään uuden sana - neró. Se tarkoittaa suomeksi 'vesi'.

5. päivä Thessaloníkissa vietetty. Päivään kuului kaupoissa kiertelyä, 10 tuntia uunissa haudutetun lampaan nautiskelua, uskomattomassa säilykehyllyjen täyttämässä ruokakaupassa ihmettelyä, pilottiaurinkolasien hankkiminen, Perín kanssa illalla tapaaminen sekä yömyöhään leipomosta ostetun jäätelön ja suklaakakun palan pökerryttävää maistelua. Nyt on takki tyhjä ja valmista kauraa petipuuhiin peiton alle. Nukkumaan. Zzz.

Valokuvaamista ja meren rantaa

Taustalla näkyy meidän satamassa sijaitseva toimisto

Kävin tänään toimistolla ja koska tohinat eivät ole vielä päällä, lähdin valokuvaamaan ympäristöä. Fenialla ei vielä ollut sen ihmeempiä tehtäviä minulle, joten viikonloppu alkoi hyvissä ajoin. Kävin lounaalla GrEatings -nimisessä ravintolassa ja söin herkullisen salaatin teen kera. Pienen kotona huilimisen jälkeen suunnistin kulkuni kamera tanassa kohti meren rantaa. 

Illalla lähdemme Joonaksen kanssa katsomaan ensimmäisen dokumenttimme. PULP - A Film About Life, Death and Supermarkets. Näytös alkaa puolilta öin, joten täytynee ottaa tirsat ennen sitä. Otan kameran mukaan kuvatakseni tapahtuman tunnelmaa.

Lippuja näytöksiin voi ostaa esimerkiksi tästä kojusta

Tsiknopempti

Nyt elämme Kreikassa karnevaalien ( Apokries ) toista viikkoa. Tänään on päivä nimeltään Tsiknopempti eli lihaviikon torstai. Latinan kielessä karnevaali-sanan "carne" tarkoittaa lihaa ja "vale" sanaa hyvästi. Kreikkalaiset siis valmistautuvat paastoon syömällä tänään lihaa PALJON. Kaikissa ravintoloissa ja kahviloissa grillissä tirisee rasvalla voideltua lihaa ja grillatun lihan tuoksu tulvii huumaavana kaduille.

Kävin tänään tarkastamassa ja siivoamassa Fenian kanssa meidän pienen toimistohuoneemme, joka sijaitsee Elokuvamuseossa satamassa. Sinne oli jo pöydälle aseteltu tietokone minua varten. Huomenna jatkamme hommia puoli yhdentoista maissa.

Sain puhelun lounasaikaan Christinalta ja hän kutsui minut hänen, Joonaksen ja parin ystävänsä kanssa syömään Olympion lähellä sijaitsevaan ravintolaan. Söimme...lihaa. Jatkoin ravintolasta matkaa Christinan ystävien kanssa meren ääreen erääseen kahvilaan, jossa join raikasta sitruunajääteetä ja lisäksi nautimme tietenkin hieman...lihaa. Jalkapalloilijamies joutui lähtemään ja jäin vanhemman heppulin kanssa juttelemaan ja ihmettelemään juhlivia ihmisiä. Keskustelimme valokuvauksesta, elämästä, brexitistä, kreikkalaisista ja vertailimme brittiläistä ja kreikkalaista mentaliteettia. Mies asuu Walesissä ja on täällä lomalla. Hän tekee kerran vuodessa matkan Kreikkaan, onhan hän syntyjään täältä. 

Oli oikein mukavaa tutustua uusiin ihmisiin. Lähdemme perjantaina heidän kanssaan syömään uudestaan. Tunnen olevani niin elossa täällä! Paikka tuntuu jo muutaman päivän jälkeen ihan kodilta. Nautin suuresti kaikesta. Huomenna aioin ulkoiluttaa kameraa ja lisätä kuvia tähän blogiin. Siihen asti siis kuulemisiin!

Näkymä illalla parvekkeelta

Possumummo

Hurvittelimme vielä tänään ja söimme aamupalan ja lounaan ulkona. Matkabudjetti ei kyllä moista toimintaa kauaa kestä. Mutta nyt on hyvä marketti löydetty Fenian avustuksella, shoppailtu ruokatarvikkeita ja iltasella ensimmäinen omatekoinen ruoka valmistettuna täällä Thessalonikissa.

Vietimme aamupäivän katuja kierrellen ja paikkoja tutkien. Söimme lounaan eräässä kadunpäässä sijaitsevassa kebab-tyyppisessä ruokapaikassa. Takanamme istui vanha nainen, joka nautti myös ahnaasti kebab-annostaan. Syötyään nainen alkoi jutella meille ja kysyi minulta olenko saksalainen. Kerroin olevani Suomesta ja hän innostui kyselemään, mikä hänen käsilaukkunsa kuvassa oleva eläin on suomenkielellä. Kerroin sen olevan "possu" tai "sika". Hän halusi tietää niiden eron ja sitten mieleeni pälkähti vielä kertoa sanat äitisialle - "emakko" ja isäsialle - "karju". Hän oli aivan innoissan tästä tiedon määrästä ja toisti sanat tarkkaan kerrottuani ne ja kirjoitti ne paperille itselleen ylös. Hän kertoi rakastavansa meitä ja että tietää "sika"-sanan kaikilla kielillä. Hän pyysi meitä kysymään millä tahansa kielellä, niin hän kertoisi. Hän kertoi meille sanan japaniksi ja arabiaksi. Tyytyväisenä hän jatkoi matkaansa. 

Sitten kello olikin jo sopivasti 10 vaille kaksi ja suuntasimme kulkumme Olympionin eteen. Fenia saapuikin paikalle pian ja lähdimme lähellä sijaitsevaan kahvilaan juttelemaan tulevista festareista ja tutustumaan toisiimme. Hän kertoi meille hyvin tuhdin tietopaketin, jossa on kieltämättä sulattelemista. Minä menen Fenian kanssa sosiaalisen median osastolle. Me valokuvaamme festareita sekä päivitämme Instagramia ja Facebookia joka käänteessä. Joonas menee Akisin kanssa teknisen tuen osastolle. Minun ja Fenian työpiste sijaitsee satamassa Elokuvamuseossa. Menemme huomenna tutustumaan työpisteeseen ja syömään ulos työpäivän jälkeen. Fenia on aivan ihana tyyppi!

Kävimme tutustumassa Olympionin toimistotiloissa työskenteleviin tyyppeihin ja tiloihin siellä. Joonaksen työpiste sijaitsee kyseisessä rakennuksessa. Molempien työpisteet sekä itse festivaalit ovat kävelymatkan päässä asunnostamme, joka itse asiassa sijaitsee keskellä kaikkea. Meillä molemmilla on todella positiiviset ja odottavat fiilikset tulevasta.

Hyvää Ystävänpäivää Thessalonikista!

Vihdoinkin on koittanut aika lähteä työssäoppimaan Kreikan Thessalonikiin vuotuisille dokumenttifilmifestareille kuukaudeksi. Olemme lähdössä äänipuolella opiskelevan Joonaksen kanssa. Minä, Karoliina, opiskelen siis ensimmäistä vuotta valokuvausta ja graafista suunnittelua Outokummun ammattiopistossa. 

Matkani alkoi jo maanantaina 13. helmikuuta, kun hyppäsin aamulla klo 07:30 Onnibussiin suuntana Helsinki. Yövyin ystäväni luona ja hän ajoi minut anivarhain klo 04:00 lentokentälle.

Yöllisen kahden huonosti nukutun tunnin jälkeen olikin hyvä lähteä lentokentälle suorittamaan check-iniä. Istuminen lentokoneessa oli pian aluillaan, kun matka kohti Kreikkaa alkoi. Lensimme Münchenin ja Ateenan kautta Thessalonikiin. Matka kesti yhteensä noin 8 tuntia. Aika meni aikalailla torkkuessa ja musiikkia kuunnellessa. Thessalonikin lentokentällä meitä vastassa oli ihana Christina ja hän ajoi meidät vuokraamamme asunnon eteen. Ensimmäinen oppimamme asia oli, etteivät autoilijat väistä ketään sekä ajelevat ja parkkeeraavat miten ja minne sattuun.

Asetuttuamme taloksi lähdimme Joonaksen kanssa lähialueelle kiertelemään ja etsimään ruokapaikkaa. Paikka vaikutti oikein mukavalta. Päädyimme syömään hampuraiset erääseen bbq-ravintolaan. Oli ihan makoisaa purtavaa. Kreikkalaiset ilmeisesti syövät myöhemmin, koska ravintola oli kolmea ukonkäppänää lukuunottamatta tyhjä. 

Keskiviikkona tapaisimme festareiden osastojen vastaavat, joille menisimme töihin. Tapaamiset sovittiin kello 14 Olympionin eteen. Olympion on 1920-luvulla rakennettu massiivinen teatteri, jossa festareiden pääkonttori sijaitsee.